torstai 17. maaliskuuta 2016

Siempre flores

Puhutaanko tatuoinneista? Puhutaan!

Vaikka mun pieni tekstin pätkä ei ehkä ole mitään jonkin hihan kohdalla, niin entä sitten? Ei tartte ollakkaan! Ajattelin puhua tästä silti.





Puhuttiin kavereiden kanssa miltä se tatuoinnin ottaminen tuntui ja kerroin, että mielestäni ei ollut ollenkaan niin paha, jos kylki on kerran kaikista herkin alue. Kaveri, jolla on isompi kuva, totesi, että "Anteeksi vaan mutta mites tää mun kuva, sattu muuten ihan törkeesti". No okei - slow down, ei kai tämä mikään kilpailu ollut?

Alunperin pelkäsin hieman oman tatuointini tuomia muistoja. Sain idean joskus ensimmäisen eroni jälkeen ja vähän ehkä mietitytti mitä tatuointi sitten iholla tuo mieleen.  Ajattelin, että no sittenhän se selviää. Eilen ajattelin, etten tosiaan edes muista, että mulla on se tatuointi. Tai, että ajattelisin ja märehtisin joitakin ikivanhoja asioita? Ei, mulle tää teksti tarkoittaa niin monia asioita 




Jos porukkaa pyydettäisiin nostamaan käsi jos tatuointi löytyy, mä olisin se tyyppi joka nostaa viiden minuutin tauon jälkeen käden ja sanoo että " ainiin joo, onhan mulla! "

Ennen ja jälkeen tatuoinnin oton, oon ajatellut vastausta kysymykseen, että tekeekö niitä nyt sitten mieli ottaa lisää? Vastaus on joo ja ei. Naurettiin Inkan kanssa, jonka kanssa käytiin tatuoinnit ottamassa, että kylki on nyt sitten vedetty yli listalta! Ei enää kylkitatuointeja :D Mietin siis kyllä tarkkaan sitä paikkaa, johon seuraavaksi jotakin haluan. Seuraavaksi...

Ei kommentteja: